Taidemuseolta kuului viime keskiviikkona kenkien kopina ja parketin suhina, kun lyseolaiset ottivat jalalla koreasti. Juhlittiin Lyseon päivän iltamia, jotka ovat jo perinteeksi muodostumassa keskelle marraskuun pimeitä iltoja ja arkista aherrusta. Oli hymyileviä kasvoja, mukaansatempaavaa musiikkia ja letkajenkkaa koko juhlaväen voimin.
Alkoipa juhla muuttua jopa hieman riehakkaaksi, kun viimeisten kappaleiden soidessa tanssittiin alun kankeuden kaikottua jo lähestulkoon villisti. Bändi soitti niin vanhoja klassikoita kuin uusia hittejäkin - saimme bailata kuunnellen esimerkiksi Haloo Helsinkiä ja Abbaa, ja tangoa tanssimme Reijo Taipaleen Satumaan tahtiin. Ainakaan allekirjoittanut ei tule ihan heti unohtamaan sitä hetkeä, kun Dingon Levottoman tuhkimon ensimmäiset sävelet täyttivät salin.
Kiitos mahtavista iltamista kaikille järjestelyissä mukana olleille ja juhlaan osallistuneille! Rehtori Peten sanoin: vaikka katto oli korkea, tunnelma oli alusta lähtien katossa.
(Sanna kirjotti ja Mari kuvas, lukuunottamatta toista kuvaa - siitä kiitos kuvaajalleen :).)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita toki jotakin. Vastaamme ilolla!