Viimeinen koulupäivä vuonna 2014 koittaa vihdoin ja minä en ainakaan voisi tuntea oloani vähemmän valmistautuneeksi. En niinkään lomaan, vaan jouluun - se on taas hiipinyt selän taakse yllättäen kuin taskuvaras Espanjassa. Tänään kirkossa raikaa vesperit ja virret ja tuntuu todellakin siltä kuin olisin eilen vasta ensimmäisen kerran avannut koulun oven ja kiertänyt käytävillä kuin eksynyt kauris, silmät selällään kaikesta uudesta ja vieraasta. Nyt on jo kuitenkin joulukuun kahdeskymmenes päivä, vaikka tuntuu siltä kuin olisin vasta hyvästellyt kesän.
Vaikka joulun tulolle ei ehtisi uhrata kiireisessä mielessään tarpeeksi ajatuksia, se saapuu silti - joka vuosi uutena mutta aina samanlaisena. Omalla tavallaan muuttumattomuus on lohdullista - joulun voi elää aina uudestaan, se tulee ja menee vaikka sitä ei ehtisi odottaakaan. Toisaalta taas se on jälleen yksi merkki siitä, että aika kuluu koko ajan ja että joka päivä pitäisi elää elämänsä parasta aikaa, olla rohkea ja onnellinen, jotta ei hukkaisi sekuntiakaan. Ajatus on painostava - mitä kaikkea minun pitäisikään olla nyt tekemässä, että jos kuolisin tänään, kuolisin onnellisena? Onnellisuuden ja "hetkessä elämisen" tavoittelusta on tullut yksi harmaita hiuksia aiheuttava asia muiden joukossa. Lopulta se päätyy siis syömään juuri siitä, mitä yrittää kasvattaa - ilosta ja hyvästä olosta.
Tämä joulukalenteriluukku ei ole saarna elämästä nauttimisesta ja jokaisen hetken arvostamisesta, sillä jos totta puhutaan, sellaisen olotilan saavuttaminen joka päivä on monille jokseenkin mahdotonta. Jos satut olemaan sellainen happy-go-lucky, joka rytyyttää menemään vaikka minkämoisen risukasan läpi pudottamatta iloisuuttaan siinä matkalla jonnekin ojan suuntaan, hyvä niin, jatka samaan malliin. Mutta nyt myös ne ihmiset, jotka stressaantuvat tekemättömistä asioista ja niiden tekemisestä sekä tulevat hieman onnettomiksi harmaista loskapäivistä ja nollakelistä, voivat hyvillä mielin arkihuolensa kaikki heittää ja huokaista syvään, sillä tänään on viimeinen koulupäivä tänä vuonna.
Elämästä nauttiminen saattaa olla ajoittain niin vaikeaa, yliarvostettua ja kovin inspirationaaliselta kuulostavaa, että sen suhteen on yksinkertaisempaa luovuttaa. Nyt haastan kuitenkin joka iikan nauttimaan niin tästä koulupäivästä, lomasta kuin joulustakin - elämään sitä elämän parasta aikaa suklaata syöden ja Lumiukkoa katsoen, myöhään valvoen ja myöhään heräten ja tehden kerrassaan ei mitään. Juuri niitä asioita vartenhan joulunaika on olemassa!
Kiireettömyys kun on asia, jota tässä maailmassa ei koskaan ole liikaa.
(Sanna toivottaa siis hyvää joulua ja suorastaan ratkiriemukasta uutta vuotta 2015!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita toki jotakin. Vastaamme ilolla!